Tontilla tapahtuu

No niin, hieman on ollut blogissa hiljaista. Moni sukulainen ja tuttu onkin kysellyt milloin kuvia ja tietoa rakennuspojektin etenemisestä saadaan taas blogiin. Tässäpä sitä. :) Pahoittelen viivettä, kiirusta on mukamas ollut!
Eli kaivuri saapui tontille 2.10. ja Onnelan Pertti tekee meillä maatyöt, aivan loistavaa työtä! 6.10. siirrettiin kaksi omenapuuta ja pensasta tonttien rajalle. Toivotaan, että omenapuut lähtevät tästä siirrosta huolimatta kunnolla taas kasvuun! Isoja kiviä myös upotettiin maahan. 10.10. Kivimursketta / soraa ajettiin tontille ja salakaivoputket asennettiin ja peitettiin soralla. Tuomaksen päiväkotiryhmä kävi myös ihmettelemässä isoa kaivuria ja lapset taisivatkin laskea peppumäkeä suodatinkankaan päällä.
Perjantaina 10.10.2014 rakennuslupa myönnettiin ja samalla järjestettiin aloituskokous rakennusvalvonnassa. Paikalla olivat myös pääsuunnittelijamme Anne Ranta-Eskola, vastaava työnjohtajamme Juho Niemelä sekä KVV-työnjohtaja Kari Kohtala.
Heti maanantaina merkattiin sitten talon paikka sekä korko tontille.
17.10. Lvi-Lindström tuli poraamaan maalämpökaivoa. Kaivo porataan 140 metrin syvyyteen. Myös tontin rajalla olevan kaupungin lampputolppa siirrettiin.
Ensi viikolla tehdään perustukset! Hui! :)

Tontti ennen ja nyt

Tontti sijaitsee kantakaupungissa lähellä rautatieasemaa. Rautatieläiset ovat aikoinaan asuneet juuri näillä mailla ja alueella on paljon suuria tontteja, jotka ovat sittemmin jaettu hallinnanjakosopimuksilla pienemmiksi. Meidän tontti on erotettu ns.kirvesvarsitontiksi 1930 rakennetun puutalon pihasta. Pihassa on ollut runsaasti puita. Keskellä pihaa on myös kasvanut erittäin suuri kuusi. Muita jo kaadettuja puita on tammi, koivu, vuorimänty ja päärynäpuu. Myös munuaisen muotoinen koristeallas on koristanut pihaa. Tontillamme on ollut myös vadelmapensaita, perunamaa, raparperiä, piparjuurta, artisokkaa, porkkanoita, kesäkurpitsaa, yrttimaa, karviaisia, puna- sekä mustaherukoita. Kirsikkapuu, luumupuu ja tietenkin omenapuita. 

Uuden talomme pihalle haluaisin ehdottomasti itsekin pienen kasvimaan. Katsotaan.. 

  Keväällä piha näytti tämännäköiseltä

  Kesällä pojilla oli keinu omenapuussa. Kolme omenapuuta näistä on nyt kaadettu. Toivotaan, että edes yksi omenapuu saataisiin säästettyä.

  Tontin rajalla olevat isot kuuset jouduttiin kaatamaan.

  Tässä pihaa syyskuun lopulla 2014.

  Oksia karsittiin, että elementit saadaan pihaan.

  Näkymää tulevasta keittiöstä. Suuren kuusen kanto näkyy tässä myös, samoin jäljelle jäävät omena- ja luumupuu. Kaadetuista kuusista muistoksi jäävät pölkyt jakkaroiksi tulevalle terassille.

 Mummi ja pappa pääsivät myös pihatalkoisiin. Tässä puretaan kivetystä.

  1.10.2014 kaivuri saapui pihaan ja aamulla alkoivat kaivuut.

  Tontin rajalla.

Suunnittelu

Kaikki alkoi suunnittelusta. Helmi-maaliskuussa 2014 päätös talonrakentamisesta oli varma ja aloitimme tontinkäyttösuunnitelmat. Tontilla on kyllä rutkasti rakennusoikeutta, mutta huolellinen suunnittelu tilanteessamme on erittäin tärkeää, koska tontti sijaitsee vanhalla jo rakennetulla asuinalueella kantakaupungissa. Tontti on ns. kirvesvarsitontti ja myös autokatokselle piti suunnitella paikka.

Jo edellisenä vuonna 2013 olimme miettineet valmistaloa ja olimme tontillemme katselleet jo Kannustalon aivan ihanaa Latoa. Myös tämän vuoden asuntomessuilla Lato sai suuren suosion, emme sitä itsekään tienneet silloin kun talomalliin ihastuimme. Taloasia jäi sittemmin muhimaan, eikä Kannustalolta pidetty meihinpäin mitään yhteyttä, joten uudeksi talofirmaksi valikoitui lopulta Jukkatalo. Jukkatalon edustaja Hämeenlinnassa on Seppo Kervinen, ja hänen kanssaan yhteistyö ja suunnittelu sujui alusta lähtien erittäin hyvin. 

Heti alusta alkaen päätimme, että haluamme talomme muuttovalmiina. Jukkatalolta löytyi hyviä talomalleja joita sai muunnella erittäin monipuolisesti.

Suunnittelussa meitä auttoikin kokoajan arkkitehti-kummitätini, ja häneltä olemmekin saaneet erittäin paljon apua. Kiitos Rakas S! <3 Olet Super!

Kuten kuvista saattaa huomata, mietimme, kokeilimme, piirsimme, kirosimme, pohdimme. Paljon. Piirsimme siis talon pohjapiirrustuksia sekä tonttikuvia. Välillä lähetimme niitä talotehtaalle ja taas muutimme. Lopulta Talo Tamminen pohjapiirrosvedos nro 12 oli se oikea, joka pääsi rakennuslupakuviin. :)

Talokuvat, autokatoskuvat ja tontinkäyttösuunnitelmat piirsi palkkaamamme arkkitehti, joka toimii meillä pääsuunnittelijana. 

Kuvista päätellen, mun on aika vaihtaa kampaustyyliä. Mikko on väsynyt ja meillä ollaan mietiskelty paljon. Tästä on taas hyvä jatkaa. 

Taloprojektin aloitus

Muuttoja.

Kesäkuussa 2008 ollessani viimeisilläni raskaana esikoisestamme ostimme tämän kivan paritalon puolikkaan Hämeenlinnasta. Sisustus on vaihtunut vuosien varrella, no.. useasti! Olen aina pitänyt väreistä ja alkuun maalasimmekin olohuoneen seinän violetiksi ja meillä oli siihen aikaan kirkkaanpunainen nahkasohva. Nyt maku on muuttunut hilitympään suuntaan, mutta värejä löytyy silti kodista. Jostain voi myös päätellä, että todellinen Marimekko-fani asuu meillä ;)

Ainakin kaksi vuotta mietimme kodin vaihtamista isompaan, ja kävimmekin katsomassa uusia asuntoja lähiseuduilla. Mietimme asuntomme myymistä pitkään ja tontin saatuamme laitoimme asunnon itse myyntiin. Minä otin kuvat ja kirjoitimme myynti-ilmoituksen Etuovi.comiin. Tiesimme alueemme vahvuudet ja nopean myynnin ja myyntitilastoa seurattuamme ja yhteydenottojen myötä huomasimme kotimme olevan haluttu. Lopulta talokauppa syntyikin kome viikkoa ilmoituksen tehtyämme. :) 

Oma tontti ja talonrakennus oli ollut mielessämme myös jo jonkin aikaa ja oma tontti siis järjestyi meille sukulaissuhteilla kantakaupungista.

Tässä muutama kuva vanhasta kodistamme siis. Nyyh.. 

 Keittiöstä olohuoneeseen päin.

                                              

Syyskuun alussa pakkasimme kimpsut ja kampsut ja muutimme vanhempieni luokse väliaikaisesti asumaan. Lapset ovat innoissaan, kun saavat mummolassa asua. Tavarat eivät ole edelleenkään paikoillaan ja sukkia saa siis etsiä. Suurinosa muuttotavaroista onkin tietenkin laatikoissaan odottamassa uutta kotia.

Ehkä minulle väliaikainen muutto lapsuudenkotiin oli vaikeinta. Lasten ja koiran kaitsiminen on niin kovin erilaista yhdessä tasossa, kuin ei-niin-lapsiystävällisessä kolmikerroksisessa. 

Sopu sijaa antaa ja kaikesta selvitään silti.